Olen nelikymppinen (no okei, 42), aviovaimo ja kahden pojan äiti, ja asun perheineni Veikkolassa pääkaupunkiseudulla. Perheeseemme kuuluu myös kaksi karvatassua, jotka ulkoiluttavat jotakuta meistä useamman kerran päivässä. Työskentelen media-alalla kaupallisena tuottajana ja olen tyypillinen kiireinen emäntä, joka pitää langat käsissään niin töissä kuin kotonakin. Perheemme alfa-uros (savolainen) painaa pitkää päivää ja jatkuvaa reissaamista kansainvälisen it-firman palveluksessa, joka sekin tuo omat haasteensa arjen pyöritykseen.

Vanhin pojista selvisi juuri kunnialla peruskoulusta ja siirtyy nyt Helsinkiin lukio-opiskelijaksi. Nuorempi tahkoaa vielä ala-astetta ja pelaa futista minkä ehtii.

Harrastan arjen pyörityksen lisäksi kerta viikkoon pilatesta (vaihdan laitteisiin syksystä lähtien) ja ratsastusta (heti taas kun sopiva vuokraheppa osuu kohdalle). Rakastan sisustamista, ostan ja suurkulutan ulkolaisia sisustuslehtiä niin, että välillä ihan hirvittää niihin mennyt raha. Mutta se on paheeni varsinkin nyt, kun haen ideoita mökin sisustamiseen. Teen myös koruja, neulon, askartelen ja nautin kauniista asioista ja esineistä. Muoti kiinnostaa ja olen ikionnellinen kaikista mieheni tuomista ulkomaan tuliaisista, sillä hänellä on varsin hyvä maku, ja hän tietää, mikä minulle sopii. Koirat voi myös ehkä laskea harrastukseksi. Toinen on supisuomalainen parson ja toinen on Malagan kaduilta pelastettu perro.

Matkustamme yhdessä myös vapaa-aikana, välillä kaksin ja välillä koko perheen voimin. Heikkoutemme on Espanja, Madridissa on tullut käytyä kai jo 8 kertaa ja Barcelonassakin varmaan saman verran. Lisäksi Malaga on käynyt tutuksi, samoin kuin Espanjan itärannikko. Edellisjoulun vietimme Floridassa, ja se on varmaan ollut reissuista se kaikkein paras tähän saakka. Haaveena on tutustua Britanniaan Lontoon ulkopuolella, mutta luulen, että sekin johtuu tästä mökinlaittamisesta ja ihannoimastani brittityylistä. Country Living -tyyppiset lehdet pursuavat ihanaa elämäntyyliä ja rakkautta maaseutua ja juuria kohtaan. Milloinkahan samantyyppinen kotiseutuylpeys nostaa kunnolla päätään myös Suomessa?

Itsekin samaan sortuneena, olisin vaikka voinut vannoa, että mikään eikä kukaan saa minua palaamaan kotipitäjääni. Mutta niin vain kävi, että jokin (kypsä ikä?) veti minua takaisin ja nyt laitetaan jo mökkiä. Minusta on ihanaa, että mökki on lähellä vanhempiani, sillä olen ainoa lapsi ja ollut suhteellisen juureton koko ikäni. Nyt kaikella on jokin tarkoitus ja meillä kaikilla on yhteinen projekti ja yhteinen päämäärä. Miehenikin, omista juuristaan huolimatta tuntuu viihtyvän satakuntalaisessa ympäristössä ja merellisessä maisemassa. Onneksi!