Talvi meni ja niin on mennyt melkein kesäkin ja olen ollut todella laiska bloggaamaan. No, mökillä sen sijaan ei ole laiskoteltu, vaan paiskottu hommia niin, että melkein pelottaa urakan kohta loppuvan! Vitsivitsi, vielä riittää tekemistä ainakin joksikin aikaa.

Mutta jatketaanpa päivitystä siitä mihin talvella jäätiin.

Kuisti on saanut uuden ilmeen talven jälkeen. Heti kesän kynnyksellä vein kuistin ikkunat lasitettaviksi Euraan ja ne takaisin saatuamme puhkaistiin seiniin reiät ja istutettiin ikkunat paikoilleen. Etuseinässä ulko-oven molemmin puolin on nyt myös pienet ikkunat (alkuperin siihen suuntaan ikkunoita ei ole ollut) ja kuten äiti sanoi, mökki tuntuu nyt ihan hymyilevän tielle päin.

Ulko-ovikin on uusi ja hieno, se ei tosin vielä tässä kuvassa näy.

Kuistin sisäpuolella olimme jo lyömässä uudet laudat vanhan välikaton päälle, mutta onneksi tulimme toisiin aatoksiin. Päätimme siis purkaa välikaton ja katsoa mitä se oli syönyt. Hillittömän määrän ampiaispesiä ja kennoja ainakin! Niiden lisäksi alta paljastui kivanmallinen sisäkatto, jonka päätimme siltä istumalta jättää näkyviin, uudelleen paneloituna tietenkin.

Ja vaikka miesväki ensin vähän epäilikin toteutustapaa ja onnistumisprosenttia olimme äidin kanssa täysin vakuuttuneita siitä, että hommassa onnistutaan. Ja onnistuihan se. Kaivoimme ulkorakennuksen laatikoista ylijäämä-kaavapaperia (säästetty jos vaikka sitä joskus jossain tarvitsisi) ja mittasimme katon osion kerrallaan, piirsimme, teippasimme yhteen paperin palasia ja leikkasimme mallin. Välillä kaava kiinnitettiin kattoon ja tarkisteltiin mittauslaskelmia... Sitten annettiin sahan laulaa! Palanen ja kulma kerrallaan sahasimme suurimmasta pienimpään paneelilautoja.Numeroimme ne ja yhdistimme ja "koeponnistimme" rakennelmat ulkorakennuksen lattialla. Ja kun oltiin homma hyväksi havaittu, kiikutimme laudat numerojärjestyksessä miehille kuistille, jotka naputtelivat laudat paikoilleen ja ampuivat lautapyssyllä ne lopullisesti kiinni. Ihanaa onnistumisen riemua!

Lopputulosta ei voi muuta kuin ihastella. Ja arvatkaa mikä tulee kuistin katon korkeimpaan kohtaan? Kristallikruunu, totta kai!  

Mökki elää hiljaiseloaan nyt, kun lumi on tullut maahan ja pakkanen paukkuu. Onneksi enimmät ulkotyöt saatiin alta pois ja tarkoituksellakin rauhoitamme urakan sydäntalven ajaksi. Isä jää eläkkeelle vuoden vaihteessa, lähtee tosin ensi töikseen töihin Keniaan muutamaksi viikoksi, mutta sen jälkeen oletettavasti homma eteneekin jo rivakasti.

Lokakuussa purimme kuistin ulko- ja sisälaudoituksen kokonaan, laudat olivat niin haperot, että poltimme ne nuotiossa pihalla. Samoin kuistin vanhat ikkunat (jos niitä ikkunoiksi voi kutsua) tulivat tiensä päähän ja tilasimme uudet samalta tekijältä, joka teki talon muutkin karmit. Suoraan edestä katsottuna kuistin etuseinässä ei ollut ikkunoita, mutta nyt sellaiset laitetaan, tuomaan eteiseen valoa ja antamaan näyttävyyttä ulospäin. Ulko-ovi menee myös vaihtoon, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Päivän, pari isän kanssa rehkimme seinien ja lautojen kanssa. Hajotettiin minkä ehdimme eikä kompuroinnilta haavereilta säästytty. Isä säilyi suht kunnossa, mutta ikkunaruutu ei - se niistä uusista, vasta-asennetuista, upeista ruutuikkunoista. No, onneksi lasia saa uutta. Joudumme muutenkin vielä puljaamaan ikkunoiden kanssa, sillä kitti tuntuu maistuvan pikkulinnuille. Jostain netistä löysimme tähän konstin, kuulemma sivelemällä pippurivettä päälle, linnut saa hyvin karkotettua. Eli keväällä on odotettavissa kunnon maustecocktail böördeille!

Talven suunnitelmissa on kaataa omalta metsäpläntiltä muutama suuri puu, jotta saamme lautaa ihan omasta takaa. Tarpeita on kuitenkin paljon ja ne eivät pääty mökin laittamiseen. Ulkorakennuksen päätyseinä täytyy ensi tilassa rakentaa uudelleen, sillä viime talven routa on hajottanut jo valmiiksi haljennutta päädyn tiiliseinää entisestään. Isä on nyt saanut taljoilla sen tuettua joten kuten, mutta pitkäaikainen ratkaisu se ei ole. Samalla sitten laitetaan kuntoon saunat ja systeemit, joten ei hommat kesken pääse loppumaan.

Mutta ei pesänrakennusvietti yhteen remonttitaukoon kaadu. Tänä syksynä olen kunnostautunut korujen teossa, neulomisessa, lapasten virkkaamisessa ja ties missä niin, että tenniskyynärpäätä pukkaa. Laitan tekeleistä todistusaineistoa tuota pikaa. 

 

Kuten edellisessä kirjoituksessa lupasinkin, tässä kuvassa näkyy parhaiten koko mökin värityksen idea.

Meidän perheen miespuoliset jäsenet olivat kaikki hieman ensin ihmeissään siitä, miksi karmit maalattiin etupuolelta punaisiksi. Mutta eivätpä ihmetelleet enää tässä vaiheessa, kun sovitimme pokat uusine laseineen ja kitteineen niille kuuluville paikoille karmien sisälle. Kiinnikkeet vielä puuttuvat, siksi toinen ikkuna on "turvattu" paperinenäliinalla.

Ikkunaruudut ovat vanhaa lasia, jotka saimme pelastettua vanhoista ikkunanpokista kovan työn tuloksena. Kuvassa ruudut ovat kovin sottaisen näköiset, mutta ne pestään heti, kun kittien maalausurakka ja teippaus on saatu päätökseen. Aika kivannäköinen ikkuna, vai mitä itse sanotte?

Ikkunat uusittiin siten, että säilytimme vain sisäikkunat, sekä karmit että ulkopokat teetettiin uudet. Näin saimme mökkiimme ikkunaruutujen lisäksi muutakin vanhaa ja uutta ;o) Keittiöön tilasimme kokonaan uuden ikkunan talon takaseinään, johon keittiö sijoitetaan sitten, kun on sen aika. Olen aina haaveillut tiskialtaasta ikkunan alla ja nyt sen saan! Kaikki on siis valmiina, ei puutu enää kuin se keittiö...

Seuraavan kerran taidammekin siirtyä jo sisustuspuoleen ja sisätiloja koskeviin haaveisiin ja totueutuksiin.

 

 

Viimein onnistuin lataamaan tänne kirjoituksen sekaan pari kuvaa... Alla siis kuva mökistä siinä vaiheessa kun sen ostimme.

Ja about tällaisessa vaiheessa mennään nyt.

Mökkipihamme on siis kuin suurempikin rakennustyömaa

Mutta kaikella on tarkoituksensa ja aikansa. Saimme tehtyä hirmuisen suuren työn pari viikonloppua sitten, kun koko perheen voimin asensimme paikalleen uudet ikkunankarmit, räystäslaudat, vastamaalatut räystäät ja karmilaudat. Aloitimme urakan aamusta ja lopetimme myöhään illalla, tavoitteena saada kesästä jääneitä rästitöitä eteenpäin niin paljon kuin vain suinkin. Vaikka isä ja äiti ovatkin saaneet paljon aikaiseksi, onhan se selvää, että useampi käsipari on parempi kuin yksi tai kaksi.

Kelitkin osuivat kohdilleen, joten saimme sahattua ja maalattua lautoja ulkosalla ja samalla poltettua vanhaa rojua täyttämästä ulkorakennusta ihan kokonaan. Nyt oikein konkreettisesti tuntui siltä, että olemme viimein siirtymässä purkuvaiheesta rakennusvaiheeseen. Vaikka ei meiltä usko ole kyllä loppunut vielä missään vaiheessa. Ei oikein välillä meinaa oikein uskoakaan, miten paljon mökillä on tapahtunut sen jälkeen, kun sen ostimme viime lokakuussa.

Nyt tärkeintä on saada ikkunanpuut maalattua vielä kertaalleen (kittien päältä) ja kaikki helat, saranat ja kulmaraudat samaten. Sen jälkeen mökki muuttaa ulkonäköään huomattavasti, kun muovitettujen reikien kohdille ilmestyy vitivalkoiset ikkunanruudut ryyditettynä samalla tiilenpunaisella värillä kuin vastamaalattu kattokin ja vaaleanharmailla karmilaudoilla. Niistä sitten todistusaineistoa hiukan myöhemmin. Lisäksi kuisti laudoitetaan uudelleen niin sisältä kuin ulkoakin. Äidin kanssa jo purimme aggressioita hajottamalla kuistin sisäpuolella olevat komerot ja isä on rikkonut kuistin ruman kivijalan suoristaen kuistin samalla. Tilasin kuistin etuseinään pari lisäikkunaa sijoitettavaksi molemmin puolin ulko-ovea, jolloin saadaan kuistiin lisää valoa ja taloon uutta ilmettä edestäpäin katsottuna.

Mökin väritys on taatusti herättänyt kyläläisissä ihmetystä. Yksikin naapuri oli ollut diplomaatti ja kieltäytynyt arvostelemasta keskeneräistä työtä... Ehkä ihan hyvä niin, sillä vasta kun kaikki palaset ja väritykset loksahtavat kohdalleen, nähdään pitkään harkittu lopputulos. Ja pääasia, että itse olemme itseemme tyytyväisiä ;o)

Onnistunut mökinpaikan valinta noin muutenkin. Olemme saaneet omasta metsästä mustikat talveksi, kellarin takaa löytyi kantarelleja ja omasta pihasta älyttömän hyviä viinimarjoja. Tiedä vaikka ensi syksynä jo pääsisimme säilöntävaiheeseen! 

No ei ihan, mutta melkein. Mökkiprojektissa vierähti useampi päivä, mutta jäljessä ollaan silti. Isä sairastui juhannuksen korvilla keuhkokuumeeseen, joka vasta nyt alkaa hellittämään otettaan, joten edistystä ei ole tapahtunut ihan samalla tavalla kuin ennen kesää suunnittelimme. Saimme kuitenkin maalattua mökin kertaalleen ja vähän toistamiseenkin, mutta vielä jäi rästihommia.

Katon maalausta ei olisi näillä kesäkeleillä edes pystynyt tekemäänkään, mutta eletään toivossa, että syksyyn riittäisi vielä kesäkelejä. Samoin vuori- ja ikkunalaudat vaativat sahaamista ja maalaamista, puhumattakaan uusien ikkunoiden paikalleen asentamista.

Mutta kivaa on ollut. Mikäs se on sutia maalia seinään, kun ilma on kuin morsian ja bikinitkin tuntuivat välillä olevan liikaa. Koirat rehkivät risujen kimpussa niin, että makasivat aivan reporankana, lopenuupuneina. Nuorimmainen innostui etsimään aarteita, ja paras niistä oli päästäisen luuranko. Kunhan keksin konstin, kasaamme sen vielä mustalle alustalle ja teemme koko komeudesta hienon taulun.

Auvin kesäjuhlissa tutustuimme kyläläisiin ja pippaloissa oli oikein lystiä. Hauskaa, että juhlissa oli niin aikuisia kuin lapsiakin ja kaikki sulassa sovussa pelasimme mölkkyä, arvuuttelimme tietokilpailukysymyksiä ja ties mitä. Kaksi meidän perheestä saikin oikein Auvin mestari 2010 mitalit kaulaan! Kunhan saamme mökin edes johonkin kuntoon, pidämme kyllä myös joskus juhlat meidän suulissa.

Jatkan tässä töitä, mutta päivittelen kohta lisää.