Siinä vaiheessa kun saimme avaimet haltuumme, mökki on pitkän hiljaiselon jälkeen saanut kokea yhtä sun toista. Ensi huumassa revimme tuvan ja huoneen muovimatot ja seinäpahvit irti, rikoimme komeronkyhäelmät ja kannoimme talteen lattia- ja kattolistat myöhempää käyttöä varten, Yksi makuuhuoneen kulma oli kostea, joten lattian puruksihan se meni. Talon takana oleva maa on vuosien saatossa noussut ja kulmassa oli täysin tasainen kivijalkakivi, jonka päälle vesi on luonnollisesti jäänyt lillumaan pilaamaan rakenteita. Hirsiin asti kosteus ei juurikaan ollut mennyt, vain pieni pala hirttä jouduttiin korvaamaan uudella.

Kosteusvaurion takia päätimme siis purkaa koko lattian. Lisäksi huoneessa on pönttöuuni, joka oli ainoastaan yhdeltä reunalta tuettu, joten siihen piti myös keksiä ratkaisu. Seinien hirret on todennäköisesti tuotu vielä vanhemmasta rakennuksesta (Kiviahteen rakennusvuosi on 1900), ja koska seinät oli päällystetty pinkopahveilla, ei niiden koolauksillakaan ole ollut niin väliä. Isä onkin tehnyt suuren työn koolaamalla seinät tasaisiksi odottamaan niiden panelointia.

Lattian alta löytyi hurja määrä jumalattoman suuria kiviä, jotka isä on hiltillä pilkkonut pieniksi, poiskuljetettaviksi kappaleiksi. Lisäksi kissanluukkua on käytetty vanhan ja kelvottoman tavaran piilottamiseen, ainakin kenkärajojen ja astiansirpaleiden määrästä päätellen. Maakerrosta poistettiin myös, sillä siinä oli kosteudesta johtuen ummehtunut haju. Maan päälle laitetaan soraa, lisäksi sinne on lisätty poistoputki, joka pitää kosteuden toivottavasti jatkossa poissa.

Pönttöuunin alusta on nyt muurattu umpeen sementillä, kun ensin saatiin maata kaivettua peruskallioon asti. Siinä uuni tuleekin tönöttämään varmaan maailmantappiin saakka, sillä niin hyvin se on nyt tuettu.

Lisää hetken kuluttua...